Hanna on kaunis toimintaelokuva

Joe Wrighting ohjaama Hanna on kaunista katseltavaa. Klassisesta juonesta on saatu upealla ohjauksella vaikuttava elokuva. Pääpiirteittäin juoni on selkeä: isä kouluttaa tytärtään erämään armoilla täydelliseksi tappajakoneeksi, tyttö lähtee suorittamaan tehtävää ja sen jälkeen on pitkä matka takaisin isän luo. Tietenkin kaikki ei mene aivan suunnitelmien mukaan ja tyttö huomaa olevansa kaikesta kuolutuksestaan huolimatta odottamattomien valintojen edessä.

Hannan näyttelijä Saoirse Ronan esittää upeasti yhtäaikaa äärimmäisen kylmää ja vahvaa 16 -vuotiasta tyttöä ja uteliasta sekä herkkää tutkimusmatkailijaa. Hän on vaikuttavan näköinen vaaleassa ihossaan, kullankeltaisissa hiuksissaan ja lähes olemattomissa kulmakarvoissaan -erikoislaatuinen tappaja. Cate Blanchett on jälleen vahva roolissaan, tällä kertaa kylmäverisenä ja hieman neuroottisena CIA agenttina. Itse rakastan Blanchettia, hän ei ole vielä koskaan tuottanut pettymystä, eikä tämä ole poikkeus. Saoirse ei kuitenkaan jää Blanchettin varjoon. Myös Eric Bana, Hannan isä, on vakuuttava. Mielenkiintoinen konsepti muodostui myös palkkamurhaajista, jotka erottuivat joukosta värikkäällä persoonallaan.

Hanna voi joidenkin makuun vaikuttaa turhan peuramaiselta, mutta minut hahmo lumosi. Tarina ei ole kirjoitettuna kovin uniikki, mutta elokuvan rauhallinen ja taiteellinen ote teki siitä muistettavan. Ohjaajan muita teoksia ovat muunmuassa Sovitus, Ylpeys ja ennakkoluulo ja The Soloist. Ohjaajan ainutlaatuinen kädenjälki erottuu kaikissa aikaisemmissa ja niin myös tässä. Ei mikään tavallinen toimintaelokuva.